Pages

Tuesday, September 29, 2015

Baibai
























Täällä on niin hiljaista että
olen selityksen velkaa.
Viimeisen vuoden aikana vauhti kiihtynyt niin hurjaksi,
että tällä hetkellä eletään tässä ja nyt.

XL Kiitos kaikille lukijoille,
osa teistä on jo huomannutkin että
Nanaisen seikkailut jatkuvat Instan puolella






Thursday, February 5, 2015

Pretty in pink



Jälleen on blogi jäänyt ihan retuperälle - nyt ei vaan ehdi!
Kirja on taittovaiheessa
ja taas mennään tukka putkella kohti uusia seikkailuja. 
Parin tunnin päästä aukeaa uusi nykytaidegalleria lähikaupungissa.
Aina yhtä hassua mennä galleriaan kattomaan omia töitä.
Erityisesti silloin kun joku muu ne on sinne ripustanut. 
Aika rohkee veto urokselta toi pinkki - toimii!



Saturday, January 17, 2015

Kuuma kuin kekäle



Yökyöpeli täällä terppa.
Tulihan se pulla sieltä uunista ulos.
Vaativa asiakas on todella tyytyväinen.
Ja asiakas on aina oikeessa. 
Jos satutte lauantaina huudeille - tervetuloa avajaisiin! 


Wednesday, January 7, 2015

Lähiöinä




Viime öinä uni on ollut kadoksissa.
Se ylivirittynyt tila jolloin ei millään malttaisi mennä nukkumaan,
kun ajatuksissa sinkoilee ideoita kuin tähtiä taivaalla.

Öiseen aikaan on niin paljon helpompi keskittyä.
Ajatukset ikäänkuin selkeytyy kun valot sammuvat ja valtakunta hiljentyy.
Silloin istun puikkoihin ja valmistan sen mitä olen päivän päässäni pyöritellyt.

Pari viimeistä viikkoa olen työstänyt erään tuoreen pisneksen visuaalista puolta.
Hahmotellut, taivutellut ja hionut aiheeseen, nimeen, paikkaan 
ja itse henkilöön sopivaa logoa.

Ei mikään helppo nakki kun asiakas huohottaa niskan takana.

Tämän lähemmäksi asiakaskontakti ei voi mennä.
Ladataan suoraan vaan, yhtään kaunistelematta.
Tavallaan se on kyllä ihan tervettä,
huihait kompromisseille
ja tulee juuri sitä mitä on tilattu.

Eilen tämä vaativa asiakas luojankiitos kuukahti kesken kaiken työhuoneen lepotuoliin.
Joo, sen verta intensiivistä ja rankkaa välillä, 
että raahasin jo joka nurkassa pyörineen älceenelosen tänne ateljeehen. 
Ja kyllä on ollut tarpeen!

Suljin jo konetta kun päässä viuhahti kuningasidea.

Silmät lurpsussa päätin työstää sen loppuun kertaheitolla,
ennenkuin asiakas havahtuu kommentoimaan.

Aamulla lepotuolissa kuorsasin minä.
Herätessäni asiakas oli häipynyt
ja pirautin intopinkeenä perään tentaten "noOH???"

Vastaus oli niin hiljainen ettei sitä voi edes tähän kirjoittaa.

Just tämmöstä tää on kun ottaa asiakkaakseen oman miehen.
Takasin sorvin ääreen mars.
Kyllä se tästä.

Lähiöinä.


Sunday, January 4, 2015

Huvikumpu





Nordik Noël on tältä erää purkissa.
Piparitkin syöty viimeistä murua myöten. 
Pitkän ja hartaan kaavan kautta, 
blöön ja omenan kanssa nautiskellen.

Kesäisenä yönä ystävän kanssa pihakeinussa ilmaan lennähtänyt idea sai tuulta purjeisiinsa.
Kaikki palaset loksahtivat paikoilleen itsestään
ja yhtäkkiä meillä oli koossa jengi skandidaameja järkkäämässä 
pientä pohjoismaiseen taiteiseen, muotoiluun ja käsitöihin keskittyvää tapahtumaa
 meidän kotiin ja puutarhaan tänne Suklaavuorten kainaloon.
Lisa tuli Notting Hillistä asti taiteilemaan mm. gurmeedoggeja Ilia'n avustuksella
ja Lisan mamma maistatti muita pohjoisia herkkuja modernilla swingillä.
Kirsten soitti lumihiutaleiden ja enkeleiden välissä viululla Abbaa ja perinteisiä joululauluja,
Nina ja Sanna pitivät lämpöisinä uniikeilla tumpuilla ja sukilla,
Marie noh, pikku vilkasu hänen putiikkiinsa varmasti selittää kaiken,
piparit ja ikuiset origamit olivat Elenan takomia.
Michou hämmensi glögipataa ja siinä sivussa 
esitteli vuolemiaan veitsiä ja käsin veistettyjä skeittejään.
Estellen ompelukone hurisi taukoamatta
ja minä itse ehtoisana emäntänä pyörin hyrränä joka paikassa yhtaikaa
ja isäntä hoiteli mööpelipuolen ja soitti tuoreita plättyjään.

Meidän koti muuttui päivän ajaksi Huvikummuksi.
Kaikki oli ihanaa, kaunista, hyvää, kivaa ja hyväntuulista.
Kotoista. 
Niin taisi olla vierailijoidenkin mielestä. 
Taskut täynnä tuohta kait sen voi ääneenkin sanoa:
kauppa kävi kuin siimaa!!!
Meidän pikkuruisesta joulutapahtumasta kasvoi suuri.
Täällä ramppas jengiä aamusta iltaan.
Karkeasti laskeskeltiin lähemmäs neljäsataa tuttua ja etenkin tuntematonta.
Ketä nää ihmiset ovat ja mistä ne oikein tulivat?
Epäilen että Joulupukilla on tässä hyppysensä mukana.
Jouluntaikaa?

Huvikumpu on hiljentynyt.
Takassa rätisee tuli ja ilmassa tuoksuu havu.
Talvipuutarhassa talvehtivat puskevat jo uutta vihreää.


Saturday, December 13, 2014

Lusia



Luin amerikkalaisesta vankilasta,
jossa vankien pakollisiin päivärutiineihin kuului kundaliinijooga.
Tuo tuhatvuotinen joogamuoto jonka Yogi Bhajan toi vuonna 69 Woodstockiin.
Kyseinen vankila näki kundaliinissa potentiaalin,
tarjoamalla vangeille mahdollisuuden kehittää itseänsä,
muuttua ja päästää irti menneisyyden kahleista ja rötöskierteistä.

Jotkut lusii kaltereiden takana,
jotkut lusii omassa elämässään.
Onko sillä loppujen lopuksi paljonkaan eroa?

Tietoisuuden kehittäminen,
ihmisen hyvinvointi kehon ja mielen yhteyden löytämisen kautta
voisi tai oikeastaan kuuluisi olla osa jokaisen ihmisen päivähygieniaa.
Eräänlainen energiasuihku joka valmistaa meitä päivän koitoksiin
tässä yhä nopeammin eteenpäin pyörivässä maailmassa.
Ajatella jos se kuuluisi olennaisena osana myös tarha-, koulu- ja työpäivään?!

Kundaliini ja jooga ylipäätään yhdistetään usein jonkinasteiseen
hippeilyyn, henkiseen hörhöilyyn ja viherpiipertämiseen.
Miten inhoankin noita kärjistettyjä leimauksia,
erityisesti asiaan vihkiytymättömien suusta.

Eikö hengittäminen ja läsnäolo
joogan avulla tai ilman
ole perusta jokaisen ihmisen hyvinvoinnille?

Hengitän eli olen.
Henki ja hetki,
hassua miten pieni ero niissä on.

Valoisaa Pyhän Lucian päivää kaikille,
erityisesti yhdelle Lusijalle kaltereiden taakse,
jota en ole nähnyt pariinkymmeneen vuoteen!