Pages

Friday, February 25, 2011

Rytmitikku

 

Kardemummaa

Korvapuusti ei sitten oo puusti eikä mikään jollei siitä löydy kardemummaa. Ennen vanhaan kardemummalla parannettiin lemmenhuolia ja sydämentykytystä. Taikina kohoaa parhaiten kun ainesten joukkoon lisätään aimo annos rakkautta. Ja taikinaahan ei saa peljästyttää! Mummille vaan terkkuja sinne Pohjolaan, täällä leivotaan sun reseptillä. 

"Jokainen tsäänssi on mahdollisuus!"

Mäkikotkan sanoissa on syvyyttä. 
Uskaltaako sitä ottaa riskin ja vaan heittäytyä uuteen tuntemattomaan, 
kestääkö kantti?

Wednesday, February 23, 2011

Astu köökkiin


Kuistilta on käynti suoraan köökkiin ja jostain syystä meillä lappaa jengiä edes takas. 
Pyöreän pöydän ääreen kokoontuu kaikenkarvasta seikkailijaa, tarinaa riittää aamutunneille asti ja räsymatto on rutussa aina, mut silti kaikki ovat tervetulleita!

Saturday, February 19, 2011

Komppaan




...If, "Manners maketh man" as someone said
Then he's the hero of the day
It takes a man to suffer ignorance and smile
Be yourself no matter what they say...




Juttutuokio

Friday, February 18, 2011

Sielunruokaa

 

Hertta on valttia


Pelattiin korttia. Pikkuseikkailijat rökitti emonsa mennen tullen.  Musta tuli maija. 
Sydän meinas pakahtua siitä riemusta. Oppilaan tulee ylittää opettajansa. Hertta on valttia. Aina.

Thursday, February 10, 2011

Jäljillä


Eräänä keväänä seikkailtiin aution Lapin hiljaisilla lakeuksilla.
Noustiin horisontin korkeimmalle tunturille, josta suhautettiin pulkilla alas hulvatonta vauhtia.
Osa retkikunnasta jäi teknisten ongelmien (lapanen lens yli laidan) vuoksi jälkeen ja me toisen pikkuseikkailijan kanssa jäätiin siinä sitten odottelemaan kuusikon reunaan. Tuoreeseen lumeen oli piirtynyt jäniksen jälkiä, joita pikkuseikkailija lähti seuraamaan. Pian kuului hihkaisu ja tomera toteemus että oho, ompa pupulla iso tassu! Tarvoin pikkuseikkailijan luokse itsekin ihmettelemään tuota jäniksen isoa tassun jälkeä ja kyllä, paikalla tepastellut tassu oli ollut iso, jopa jättimäinen, mutta ei jäniksen vaan karhun (Ursus arctos).

Monday, February 7, 2011

Iltapalaks






















Tuutulaulu 

Ystävyys


Ystävyyttä on yhtä montaa sorttia kuin ystäviä.
Ihan eka ystäväni oli viisas ja karvainen nimeltään Zikita.
Kuljettiin kuin paita ja peppu ympäri Siilitietä ja kerättiin tyhjiä pulloja.
Pullot vietiin Hokin kiskalle, josta vaihtareina saatiin lakupötköjä.
Tuotot pistettiin aina puoliks. Tietty.

Alkuvoimaa

Maanantaimusiikkia
Tällä lähtee takkusinkin viikko käyntiin.

Sunday, February 6, 2011

Ihanaiset

 ❤ ❤ ❤ ❤ ❤ ❤ ❤ ❤ ❤  Tahdon nämä . Ja ne punaset. ❤ ❤ ❤ ❤ ❤ ❤ ❤ ❤ ❤ 

Piparkakkutalossa


Tuttu sanoi lohikäärme, mut mä sanon et Hannu ja Kerttu.
Kyllä, me asustellaan tämmösillä paanusuomuilla koristellussa majassa.
Se että puu ja paanu ovat erinomaisen naturelleja, hengittäviä ja eristäviä rakennusmatskuja ei poista sitä jännittävää tosiseikkaa että me herätään talvisaikaan nokat huurteessa. Tämmöinen elämäntapaintiaaneiluhan on osa tosiseikkailijoiden elämää. Siperia opettaa...

Wednesday, February 2, 2011

Tarkkana kuin Lumikko


Muutama talvi takaperin kävellessäni pellon viertä kylille tuli hassu tunne, että minua tarkkaillaan.
Pysähdyin ja huomasin muutaman metrin päässä valkoisen nappisilmäisen otuksen tapittavan minua uteliaana pää kallellaan. Hetken aikaa tuijotimme toisiamme, kunnes otus katosi lumihankeen ja jatkoin hyväntuulisena matkaa. Ristin valkeaturkkisen eläimen mielessäni Lumikoksi, vaikka musta hännän pää viittasikin kärppään.
Seuraavana päivänä samaa reittiä kulkiessani lumivalkoinen nappisilmä pomppasi jälleen hangesta ylös katselemaan minua. Tätä jatkui pitkin talvea, joka kerta kulkiessani samaa pellon reunaa.
Lumikon esiintymisestä tuli päivittäinen rituaali.  Aloin oikein odottamaan näitä kohtaamisia. Tunne taisi olla molemminpuolista, sillä otus näytti selvästi nauttivan esitellessään uusia temppujaan. Jokaisen "numeron" jälkeen se kurkotti katsomaan minua. Bravuuritempussaan se hyppäsi ilmavoltin ja alas tullessaan piehtaroi lumessa selällään tassut taivasta kohden muodostaen ympyrää hankeen.
Kerroin haltioituneena näistä kohtaamisista ja halusin esitellä uuden ystäväni muillekin. Mutta niinä päivinä kun minulla oli seuraa, Lumikko ei näyttäytynytkään!

Eräs rakas erakkoystävä tiesi kertoa, että kohdatessa saman villieläimen kolme kertaa, eläimellä on tärkeä viesti tuliaisinaan...
Itse en ymmärtänyt tai kenties halunnut nähdä viestin sanomaa silloin.
Nyt ymmärrän.