Kuva ei varsinaisesti liity tarinaan, mutta kaivoin sen pöytälaatikosta päivänvaloon,
koska sopii mainiosti päivän teemaan...
14 vuotta takaperin Aatamini sanoi vievänsä Eevansa Paratiisiin.
Paikka oli nimensä veroinen, kallioinen puiden suojaama pieni ranta.
Vuosisatojen saatossa veden muovaama kallio oli hioutunut sileäksi
ja tuntui kuumalta varpaiden alla.
Oli aurinkoinen hellepäivä ja hikisen työpäivän päätteeksi
pulahdus kimaltelevaan smaragdinvihreään veteen oli nautinnollinen elämys.
Hyppelin iloisena kiveltä toiselle ja olin juuri pulahtamassa veteen
kun pomppasin tasajalkaa takaisin kivelle alta nanosekunnin.
Vedessä jalkani sivua vääntelehti käärme!
Sinä iltapäivänä tämä Eeva istui seipäännielleenä tarkkailuasemissa
valmiina pakoon, Aatamin nukahtaessa ilman huolen häivää ilta-auringon lämpöön.
Kallion uurteista laskin vielä kolme saman sortin sihisijää.
Sen koommin en ole matelijoita rannalla nähnyt.
Ei ole haitannut.
Tänään matkalla Paratiisiin käärme luikerteli polulla vastaan.
Poikaset hihkaisivat olennosta innoissaan
ja olivat jo ottamassa syliinsä kun minä jähmetyin paikoilleni.
Poikasten järkeillessä tunsin itseni jo ihan naurettavaksi:
"Äiti hei, sä oot ite sanonu et eläimet ei oo vaarallisia meille,
jos me ei olla vaaraksi niille."
Kröhöm.
Justiinsa joo.
Jäitä hattuun siis.
Pliis.
Käärme ja poikasten filosofointi jäivät luikertelemaan mieleeni
makoillessani kuumilla kivillä.
Rakastan eläimiä ja käärme onkin ainut
joka saa karvani pystyyn välittömästi.
Mietin pelkäänkö niitä ihan oikeasti
ja miksi ihmeessä?
Onko se suojeluvaistoa
vaiko sittenkin joku kollektiivinen opittu pelko,
että niitä ikäänkuin tulisi pelätä?
Lapsena saaressa käärmeet olivat osa luontoa,
mutta en muista että pelkäsinkö ennen vai jälkeen sen
että opin pitämään käärmeet loitolla kumppareita tömistellen.
Rakastan Indiana Jonesia,
mutta siinä temppelikohtauksessa joudun aina laittamaan kädet silmille.
Mitä siellä ruudun toisella puolen fobioidaan?
ankkoja! hanhia! kaikkia millä on sellainen hirveän inhottava nokka!
ReplyDeletenokkafobia siis. :-O
Doodelis ABnaene vai nokkafobia, nyt sä yllätät mut! :D
DeletePelikaani ja haikara ovat sitten silkkaa painajaista?!
joo, onneks täälpäi ei oo sellasii hirviöit! ja mä unohin sorsat. se on ehkä hirveintä kun kävelet jonku lätäkön lähellä ja ne kesyt saatanat juoksee perässä ja kaakattaa! siinä juoksee aikunen nainenki niitä pakoon, ihan sama ku olisivat kirvesmurhaajia!
DeletexDDD Tahtoisin live-esityksen!
DeleteKanarianlintu?
Minuu pelottaa kaikki sellainen mikä tulee iholle ja ehkä puree, vaikkei aina purekaan. Ajatus siitä, että joku on ihollani, mikä lie HIRMUÖRMY tai KAUHUKUORIAINEN minuun on tarrannutkaan. Sehän voi vaikka purra paukauttaa palasen minun sievästä käsivarrestani. Jähmetyn siihen paikkaan/ huudan kuin jokin Suomen suurpedoista olisi syönyt jalkani. Lentävät örrit ovat takapuolesta ja niitä minä pelkään.
ReplyDeleteKaskas IHOLLE. ;)
DeleteHIRMUÖRMY xD
Joskus pieni on suuri. Varsinkin siivillä varustettuna.
Eikä niitä pääse karkuunkaan,
kun nehän pääsee lentämällä JOKA PAIKKAAN.
Veikkaan että karhua et pelkää lainkaan right?!
Karhut on sulosia, ihmiset sen sijaan hirmu pelottavia. Pelkään aina metsässä, että tulee vastaan IHMINEN. Ja ihoherkistelyn allekirjoitan täysin ^^
DeleteMARVASIN! Niin, ihminen on se kaikista vaarallisin PETO.
DeleteMuistan pienenä kävellessäni metsän halki puskan takaa hyppäävän hepun,
sydän hyppäs kurkkuun ja juoksin varmaan kolme kilometriä tuhatta ja sataa.
Minä en osaa pelätä käärmeitä yhtään, sillä en ole oikeastaan ikinä joutunut niitä kohtaamaan. Olen nähnyt vain autojen alle jääneitä kyitä.
ReplyDeleteKun kotipihalla tuli vastaan luikertelva tyyppi, pysähdyin kiinnostuneena katsomaan, mikä käärme siinä menee. En osannut pelätä. Tarkemmin kun katselin ja netistä tutkin, totesin käärmeen olevankin vaskitsa.
Kyytä olisi kyllä syytä pelätä, toisin kuin sammakoita. Sammakoita minä pelkään ihan hirveästi. Se on aivan järjenvastaista pelkoa. Näen niistä painajaisia. Jos näen sammakon, menen ihan hysteeriseksi.
Onnen sinä. Teidän huudeilla ne varmaan on arkipullaa.
DeleteVaskitsat on musta ihan tarpeeksi käärmeitä.
Mutta kun kerta osaat olla nuin viileästi, ei niiden tarvitse sulle ilmaantua...
Sulassa sovussa. :)
Hirnun kun kuvittelen sut sammakosta kauhuissas :D
Pienenä saalistin sammakonpoikasia ruohikolta ja rakensin niille kodin.
Oli uima-altaat ja kaik ja pidin niille uimakoulua...
APUA. Mulla on ihan sama juttu. Pelkään käärmeitä järjettömästi, nimenomaan ilman järjen häivää.
ReplyDeleteMulla kaikki sai alkunsa juuri Indiana Jonesista. Olin kai joku teini, kun näin sen leffan jossa Jones joutuu sinne luolaan (vai temppelikö se oli), joka on täynnä käärmeitä. Sen jälkeen aloin nähdä karmeita painajaisia ja vuosikaudet kurkin illalla aina sänkyni alle, ettei siellä ole käärmeitä.
Tätä fobiaa en ole edes yrittänyt peitellä... tosin en ole käärmeeseen törmännytkään about 10 vuoteen.
Just SE Jones on KARMEE. Tuomion temppeli jos muistan oikein.
DeleteSama homma. Täyty(y) välillä oikein tarkistaa peiton alus ja WESSANPÖNTTÖkin. Eihän sitä koskaan tiedä! ;D
Hämppyihin oon oppinut suhtautuu pakosta, farmilla oli aika reteen kokosia.
Niitä oli kaikissa nurkissa. Ällöjä karvajalkoja, mutta suht vaarattomia.
Veittilästä löytyy kyllä skorpioonejakin ja kerran yks erehdyttävästi look a like eksy puotini ovesta sisään.
Laitoin lasipurkkiin.
Mut vaikee kuvitella elävänsä käärmeitä nurkissa...
luin tänään lehdestä että joku nainen viereisessä korttelissa oli eilen löytänyt käärmeen olkkaristaan.
Pollarit oli tullu evakuoimaan... :D
Vessanpöntöt ON pahoja. Etenkin sen jälkeen, kun luki juttuja jostain terraariosta karanneesta jättiläiskäärmeestä, joka luikerteli putkia pitkin ja pöntöstä ulos naapurin asuntoon. Hyi helvetti!
DeletePitää kurkata AINA ennen ku istuu, ettei joku tuuppaa pyllyyn.
XDDDDDDD
DeleteVika lausees.
*HIRMUSTA HIRNUNTAA TÄHÄN*
Floridassa ihmettelin uima-altaita ympäröiviä häkkejä ja kävi ilmi että ne on pakko olla, muuten alligaattorit tulee ja pistää juhlat pystyyn...lentokentän nurtsiltakin bongasin yhden eksyneen kaverin.
Mulla on ihan sama juttu. En voi kestää käärmeitä. Menen ihan paniikkiin jos ajattelenkin niitä, ja totta tosiaan, tömistelen niitä veke milloin missäkin.
ReplyDeleteOlen miettinyt joskus tuota ihan samaa, että kyse on jostakin opitusta kollektiivisesta pelosta.
Tästä käärmepelosta vois joku psykologi vetää Freudimaiset johtopäätökset, mutta en suostu allekirjoittaa.
DeleteKallistun todellakin siihen opitun pelon suuntaan. Vai oisko Aatamilla ja Eevalla jotain tekemistä tän kanssa?
Stoori ainakin on vanha kuin aika.
Tuli mieleen voimaeläin-ajattelu. Minun kesytettävänäni on aina ollut susi. Se palaa elämääni aika ajoin aina uudelleen ja uudelleen. On tosi mielenkiintoista miettiä näitä elukka-asioita, kun ylipäänsä eläimiin ja otuksiin kiinnittää niin paljon huomiota elämässä muutenkin.
ReplyDeleteKäärmeistä voimaeläiminä kerrotaan esim. täällä: http://www.thuleia.com/kaarme.html
<3 Ihanaa Elina!
ReplyDeleteArvasin että sulla on joku näkemys tästä - KIITOS linkistä, tunnen sivun mutta käärmeistä en oo kattonutkaan.
Meen tsekkaa heti.
Susi. Millanen suhde sulla on siihen? Pelkäätkö ja ootko kohdannut luonnossa?
Musta sudet on kiehtovia ja voisin kuvitella tulevani hyvin toimeen.
Mutta helppohan tässä on ajatella niin jollei pääse teoriasta käytäntöön.
IHAN NAPPIJUTTU!!!!
DeleteKIITOS MILJOONASTI ELINAINEN,
homma avautui ihan uudella tasolla...
Hih, täällä linkkivinkkipalvelusta, iltaa.. ;) Yhden koitin kaivaa tähänkin vastaukseksi. Se oli aivan hiuksia nostattava video, mutta se oli poistunut fb:stä..
DeleteSiinä nainen lopuksi juoksee kohti sutta, uskaltaa. Ja susi muuttuu pölyksi hänen ympärilleen. HUI-kea!
Sudet ovat edustaneet minulle juuri sitä. Usein päädyn kohtaamaan pelkoni naamasta naamaan. Harjoittelen olemaan rohkeampi.
Oikeaa sutta en ole nähnyt. Mutta ne ovat kyllä nähneet minut jo kaukaa, kuten eräs eräopas sanoisi. :)
Lapsena pelkäsin susia, mutta samalla aioin tulla isona susien kasvattajaksi. Sudet todella ovat kiehtovia!
:DDD
DeleteKiitos tarinasta susienkesyttäjä sinä. Toi on NIIN mielenkiintonen pointti. Pelon kohtaaminen. Että itse luo sen mitä on ja saa haihtumaan sen pölyksi mielen voimalla.
Harjoitelkaamme. Monessa.
Eräopas <3
Hui, noh, en voi sanoa että en pelkää käärmeitä, mutta en muista nähneeni sellaista sitten lapsuuden. Silloin en kyllä osannut pelätä.
ReplyDeleteMä pelkään SUURTA TUNTEMATONTA, metsää, pimeää ja sitä jos jalkojen alla on läpinäkyvä lattia jossain korkealla. Eikä auta sanoa itselleen et ei täs mtn, olen ihan vauhko ja vellijalka. Yöllä pistän peittoa päälle jos herään pimeeseen, ettei vaan kukaan tartu jalasta. Korkealta en pysty edes kävelemään alas, pitää hivuttautua. Mulla menee pelko ainaa jalkoihin, niitä kihelmöi eikä ne toimi ja ne on ihan varmat aina että ihan kohta tapahtuu JOTAIN IHAN KAUHEETA. Ehkä mulla on liian voimakas luolamiesgeeni? Jaloissa?
PS: Se leffa on Liiton arkki, ja ne käärmet on siellä egyptiläisessä kammiossa. Mutta kamalin Indiana Jones -kohtaus on kyllä se, kun tuomion temppelissä naikkonen avaa jotain ovea ja joutuu pistämään käden sinne koloon, joka on ihan täynnä juurkin niitä hirveitä öttiäisiä ja kuhilaisia... yök.
Mitä mä sanoin. Mollaan LuolamiäsKAKSOSII!.
DeleteSinjasin IIHAN KAAIIKKI.
Kiitti kun palautit mieleen ton KAMALAN KAMMION nimenkin.
Tuuppaan kyseisen VeeHooÄssän mahdollisimman kauas pois silmistä.
Tiedä vaikka NE luikertelis sieltä kasetin sisältä ulos...
Mutta nytpä muuten muistinkin, että tunsin kerran tytön, jonka suurin pelko oli hirvi. Ei noin muuten, mutta _uidessa_.
DeleteHän pelkäs yli kaiken, että jalka takertuu hirven sarviin uimareissulla, miusta se oli jotenkin ihan ylisymppistä, mutta hän pelkäsi järviuinteja kauheesti tämän takia. Ja aina kun aattelen asiaa, niin hymyilyttää :)
Hih ja hui, hirveää hirveä oon joskus lapsena itsekin pelännyt. Hirvensalossa, jossa hirvi tuli pihaan.
DeleteMutta että uidessa, tota en oo aatellutkaan. Vaikka kuvittelin laiturin alla asuvan huRRRja hai. Ja joskus jopa uimahallissa, että jostain niistä altaan ritilöistä syöksyy peto. :D
Osaako hirvet muuten sukeltaa?!?
Kyls säät mun SIIRAT PERKELEEE-fobian tiiät. (onon, "siirat-fopia" ihan luokiteltus kategoriaan HIKIPEDIA :D)
ReplyDeleteMiksi vai semmoone? Miksej käärmes? Missei karhu? Missei kirva? Miksi mikin? Tai Mikki?
Well, not today. Määt laittaa MUAilman täytellisemmän foobikon anelmat ala Neomummo sulle kirjeenä :D
PELÄSTYIKS? Jotta aamusta kusti postaa PORIsevat siirat :D
Eikun haluu pohtii tät privana mun sun kaa. Jooko? Ottaa kynän kaunihise kätöseen ja ruksii eeemailia määt, ja muuton,
mulla on ollus ihan HIRVIä ikuva sinnuu ♥
(ja nytton HIRVIkin paratiisissa :D)
TSYS
Nyt Kylä joutus kaivaa ihan hikipediat esiin ja QuuLOST mikäs siira siellä on pistäny sivut saavuttaMATTOmiin, san sää Queen?! BRING IT ON BABE, Quu Loistelee siihen malliin että hörötän mieluusti Fopiaa more. Vai jokos se NeOmummo kirjaillu ristein pistoin kaitaliinaan ja Kustannu(s) Postilaatikosta Ineen? Jäänä tai Hilman. ;D
ReplyDeleteVai että Hän? RaPorttia VänTaatessa MUUtosta Kööketin puolella...jaska tässä omaa raapustan joku kaunis päivä. (niitä ny taas riittää) Oisin son of beach mutku oon 'hon ni daughter.
HIRVIÄ myös täällä Paratiisissa.
tSysselis Soul <3