Pages

Monday, April 30, 2012

Ihan lookista


Suomenkieli on se poikasten ensin oppima ja puhuma kieli.

Lukion äikänmaikka terotti aikoinaan, 
että arvokkain lahja jonka voimme lapsillemme antaa,
on puhua heille suomenkieltä. 
Ymmärrän lehtori Halmeen sanojen merkityksen nyt juuri prikulleen.
Koko kulttuuriperimä siirtyy jälkipolville ainoastaan pitämällä sitä yllä arjessa.

Ihan kuten ennen kirjoitettua sanaa,
tarinat ja historia siirtyivät tuleville sukupolville kertoman kautta.
Väitän myös että kulttuuri aukeaa ihmiselle vasta ymmärtäessä sen kieltä.
Kieli on enemmän kuin kommunikointiväline.
Kieli on kaiken perusta.

Rakastan suomenkieltä!
Sanat ovat johdonmukaisia, kauniita, värikkäitä ja tunnelatautuneita.
Yksi sana saattaa kertoa kaiken.
Lisänyanssia löytyy tietysti vielä äänenpainosta ja eleistä.
Tai oikeastaan perinsuomalaisesta kylmänjäyheästä eleettömyydestä.
Se ärsyttää monesti, mutta sanat paljastavat sisällä kuplivan naurun!
Suomalaisilla sanoilla on hauska leikkiä.
Ne taipuvat niin moneksi ja niitä voi jopa keksiä ihan uusia.

Meillä puhutaan myös toista kieltä,
sosiaalisen ympäristön kieltä.
Se sekottaa vähän pakkaa,
mutta se on myös rikkaus.

Äidinkielen sanavaraston tyytätessä tyhjää
lapset kehittelevät ihan uusia.
Ihan lookisia, eikö?


Sunday, April 29, 2012

Murkkui nurkis



Muurahaiset ovat luotettavia sääennustajia.
Meillä on pyörinyt vilkas määrätietoinen liikenne ympäri kämppää jo monta viikkoa.
Yhtä kauan taivaalta on tippunut pisaroita volyymia vaihdellen.
Auringon vihdoinkin pilkistäessä, legioonasta ei ollut tietoakaan.
Katosivat kuin pieru Saharaan.

On meillä silti vieläkin murkkuja.
Kolmijalkaisia.

Timanttirouva Transylvaniasta lahjoitti meille niitä kokonaiset 9 kipaletta.
Pyörineet jo kaikissa mahdollisissa nurkissa wanhassakin kolossa.
Tarkoitus oli vaihtaa koko talouden tuoliarsenaali helposti pinottaviin muurahaisiin.

Toisin kävi.
Kovin ovat keikkuvaa sorttia.

(pyllähdys tähän)

Metallijalat ovat kovin lyhykäiset.
Näin on muuten suunnittelijan kaikissa saman sarjan istuimissa.
Olikohan se kääpiö?
Ei mee läpi.
Niinhän mekin ollaan.
Tonttuja ainakin.

Ja silti se istumakorkeus on normaalia matalampi.
Tyynyä pyllyn alle - nou vei!
Lykättiin murkut takaisin nurkkiinsa.
Häpeämään.
Sitä että estetiikka ja funktio eivät kohtaa.

Mutta joskus on täytynyt kohdata.
Onhan näistä jo tehty niin moneen kertaan uusintojakin.
Ehkä niiden jalkoja on pidennetty?

Sitten on nää toiset kolmijalkaiset. 
Oikeat pikkumurkut.
Pisteliäitä.
Sanansa sanottavana IHAN KAIKESTA.
Myös oman huoneensa nk. sisustuksesta.
Kohta meillä on jotain kauheita julisteita seinät täynnä.

Ihmetteli ääneen:
"Mitä sä äiti teet vaan slippi (lue: pikkarit) jalassa?
Ootsä rakastellu isin kanssa vai?"



Saturday, April 21, 2012

Hunajaa korville



Poikanen kysyi: ÄITI SAANKS MÄ IMUROIDA? 

Melkeen pyörryin.

Varmaan ihan eka kerta 
kun joku tän huushollin miehistä 
tarjoutuu VAPAAEHTOISESTI
tarttumaan pölynsyöjäkoneeseen 
ja vielä silmät loistaen. 

Ilman mitään jekkuaikeita takataskussa.

En siis pyörtynyt, 
koska tiedän kyllä mistä kana pissii:
Meillä on uusi imutin!

Muistatteko kun taannoin paasasin imureista
Juuri se postaus, josta kehkeytyi kaikkien aikojen hedelmällisin keskustelu... :D

Eellä alkavan firman muotovaliota etsiskellessä 
otin jopa yhteyttä kyseiseen tehtaamoon. 
Josta vastattiin eioota, mutta kuitenkin 
piilomainottiin tykkäämään uutta imukykyistä yksilöä.
Väriskaalana sateenkaari.
No oisin ottanu keltasen, pinkin 
tai ehkä ruohonvihreen lohdutukseen
KUN EN KERTA SITÄ TÄYSVALKOSTA SAA.

Ainut hikka noissa väri-imureissa oli juuri se perinteinen, 
että niitä yksityiskohtia ei ole siunattu samalla rungon värillä.
Niissä täytyy jumankekka olla aina jotain harmaata tai mustaa raskauttamassa
muuten ihan tehokkaan ja tyylikkään yksilön esteettistä arvoa. 
MIKSI???
Miten sellasella tunkkasella koneella muka 
saa raikkautta ja puhdasta aikaseks?

Eniten ääniä saanut malli luvattiin markkinoille.
No ei ole näkynyt tai kuulunut.

Wanha bläkkendekkerin melupeli veteli viimesiään jo vuoristokololla
ja jostain kumman syystä hautasin sen elävältä.
Kojeen kaikki melusaasteen ylittävät desibelit 
hälyttäis urbaanin kodin koko korttelin barrikaadeille.

Ja noh ei muutenkaan tehnyt mieli roudata 
niitä lannantuoksusia hiukkasia
uuteen kotiin.

Hiukkasen poden huonoa omaatuntoa kun tosta noin vaan
heitän pois vanhaa vielä just ja just käyttökelposta uuden ihastuksen myötä.
Olenko nyt kerskakuluttaja?!

Ihan täys heräteostos ei kyseessä ole, 
sillä uutta olen treffaillut jo kuukauden päivät.
Kerran pari viikossa käynyt sitä ihastelemassa.
Ja TESTAAMASSA.
Kerrankin löyty kauppa jossa sitä masiinan imutehoa ja mekkalaa 
saa koklata jo ENNEN ostoa.

Voitteko kuvitella, että uutukaisen imuterän otsalohkossa on valo!
Sepäs jos mikä on kätsyä, nähdä ne villakoirat ennenkuin hukka perii. 

Uusi muotovalioni ei ehkä ole esteettisin ja lempiväreistäni ykkönen, 
mutta se on HÄNNÄTÖNTÄ sorttia.
Tosi kätsyä ihan tosi.
Nyt ei tartte enään jatkojohtoa.
Kun näissä sharmanteissa iäkkäissä taloissa saa noita pistorasioita 
jahdata kissojen ja koirien kanssa.

Tähän mennessä miinusta on ainoastaan latausaika: 16 tuntia...
Toisaalta se takaa ettei ehdi kyllästymään.
Imuroimiseen.
Ja nythän mun ei tartte siitä välittääkään, 
kun kerta imuri revitään käsistä.

Epäilen että tämänkin muotoilussa
on takana joku tosi älykäs naisihminen.
Että tattista vaan.


Ps. Tämä EI ole maksettu mainos, vaan vastaus Lauran toivomukseen.
( tätäkin kirjottaessa poikaset taistelevat kumpi SAA imuroida! )






Tuesday, April 17, 2012

Ihan Vinossa







Tämmönen tarttis saada. 
Poikasten huoneeseen. 
Siellä vallitsee sellanen sirkus, 
että vinoraitaverho ois ku piste iin päälle. 

Raikkaan punavalkosta Fujiwo Ishimoton Korsi-raitaa 
heidän valtakunnassaan on aiemminkin ollut ikkunassa, 
nyt vaan puitteet ovat toiset. 
Ruudut ovat isot ja korkeat.
Mittailin että vanhat osuis puoleenikkunaan.

Keväänkorvalla sisustuslehdet aina pursuavat toistaan nerokkaampia verhoideoita. 
On jos jonkinlaista kuosia ja näppäriä paneelimekanismeja, 
mutta missä ihmeessä on ihan tavalliset rullaverhot?

 Jos joku erehtyy sanomaan että rullakaihdin on jo so last year, 
 siinä tapauksessa sen pitäisi olla jo uudestaan tuotannossa. 
Se jos mikä on huomisen kuuminta hottia. 
Kasari raitoineen on ollut framilla jo jopa olkatoppauksineen ja porkkanahousuineen,
 joiden en uskonut koskaan uskaltavan takaisin tulevankaan.
Nyt olisi siis jo korkea aika suoda uusi tuleminen myös tälle verhosysteemien kuninkaalle, 
perinteiselle rullaverholle. 

Ja ei mitään alarullasysteemiä, 
vaan se yhdellä nykäsyllä alle sekunnin ylösviuhahtavaa sorttia kiitos. 

Ratsasin jo KAIKKI mahdolliset paikat josta moista voisi katsastaa. 
Ei oota hela tiden.
Tietty sellasen voisi myös teettää...paikallisen tavaratalon hintahaarukka:
 alk. neljäsataa frängiä per neliömetri...hui.

Noniin sisustushait siellä,
HJÄLPA MIG!!! 

Ja kuosipainajat, kangastehtailijat, marimekkoset, finlaysonit, vallilat sun muut huomio! 
Ottakaa orteenne - tämä ei ole mitään vinoilua, 
suunnittelin samantien neljässä eri värissä:



Ja kuosille kekataan joku nimi. 
Heikun Keikun,
Kas Vino - Vino Kas
vai 
Ihan Vinossa?

Saturday, April 14, 2012

Vaahtoo


Oulun suunnalta kuului vaahtoamista missä se Nanainen oikein luuhaa.

No täällähän minä.
Kylpyammeessa!

7(!) suihkuvuoden jälkeen meillä on amme!!!

En muistanut olevani kylpytyyppiä ollenkaan,
 ehkä oonkin jo kokonaan kuoriutunut ja uudestisyntynyt.

Kotisekosten yrttisuolatekosten jälkeen menin ja kotiutin 
litran törpön vihreetä VAAHTOKYLPYainetta.
On se aika myrkyn väristä, 
mutta seloste lupaa ihan oikeitakin yrttejä.

Sillä aikaa kun te armaat lukijat näpyttelette siellä ruutujanne, 
mä pötköttelen lämpimässä vedessä ja kasaan vaahtotötteröitä tukkaani.
Voiko koskaan olla liian vanha vaahtoa veistelemään?

Asiasta kaakeliin. Hämäsin. 
Tai oikeestaan vaan säästelin silmiänne.

Ei ne oikeesti oo pinkit.
Vaan jotkut peikenmonikukertavat
Selkiö?
Korkeekiiltoset ja suorakaiteen muotoset.
Vinoa ruutukuosia sisässä.
Pystyyn ladottu ja summamutikassa siellä täällä koristaa astetta peikempi kukkanen.
Ti'tityy! Kas kun ei delfiinit... 

Jollain on joskus lentänyt mielikuvitus.
Mulla lentää kohta laatta.

Oon jo maalannut ne moneen kertaan.
Aiku tuli hyvä!
Mielessä.
Jotain tarttis tehdä.


Näköjään "muutaman" muunkin.