Pages

Tuesday, October 16, 2012

Aika



Aika - ainoa mitä sinulla on.
Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta blokatun,
Bodil Jönssonin kirjan ensimmäisen kappaleen otsikko.

Leimat kertovat, 
että 1999 ilmestynyt opus on poistettu 
Helsingin kaupunginkirjaston valikoimista.
Kirja on kuitenkin priima kunnossa.

Kenelläkään ei ole tainnut olla aikaa lukea sitä.
Pakko tunnustaa: kirja on lojunut omallakin yöpöydällä jo jonkin aikaa.
En kertakaikkiaan pääse ensimmäistä kappaletta pidemmälle.

Syynä ei ole kirjan kuivuus, päinvastoin.
Professori Jönsson on pakannut pieneen sivumäärään nähden paljon asiaa.
Joita ajatellakseen tarvitsee aikaa.

Ja ehkä hippusen uskallusta.
Rohkenenko katsoa peiliin?
Kysyä itseltäni mihin annan kaiken sen ajan valua?
Sen ainoan asian, jonka ihan oikeasti omistan. 
Professorskaa lainaten: 

"Pohjoismaalaisten elämä kestää keskimäärin 30 000 vuorokautta. 
Juuri ne ovat meidän pääomaamme, meidän yksityisomaisuuttaamme. Sen vuoksi ei olekaan kohtuullista, ei edes oikein ihmisarvon mukaista, hyväksyä että kaikki kokevat kärsivänsä ajanpuutteesta."

Tekee hyvää aina välillä muistaa että aika on rajallista.
Sitä ei saa lisää, eikä sitä voi säästää.
Aika on tässä ja nyt.
Kämmenellä.

Niin sen kuvittelin kun piirsin tota hahmotelmaa AIKAA sitten, 
noin 3650 vuorokautta aiemmin erääseen levynkanteen.

The time is now.

Monday, October 1, 2012

Kirjava






                                                                                                                                                                Äiti laittoi viime kerralla kaksi kirjaa kainalooni.
Katsoin kummastuneena täysin tuntemattoman kirjailijan nimeä.
Regina Rask.
Niin hieno nimi, että kuulostaa ihan tekaistulta taiteilijanimeltä.
Aivan uusi kirjailija mulle.
Ja mikä helmi!
Miten ihmeessä en ole hänen tuotantoon aiemmin tutustunut?!

Ensimmäisen hotkasin samantien.
Toista kahlaan h  y  y  v  i  i n    h  i  i  t  a  a  a s  t  i  . . . 
Itseasiassa mulla ei ole lainkaan kiirettä lukea tämänhetkistä loppuun saakka.
Epäsäännöllinen iltanapostelu riittää vallan mainiosti.

On kirjailijoita joiden teokset hengästyttävät
ja ne on ahmittava kertaheitolla,
jännittävää loppuratkaisua takaa ajaen.

Reginalla on aivan toisenlainen ote koko hommaan.
Taito herättää ajatuksia koko matkan ajan. 
Sellaisia tuhteja ajatuksia, 
joista riittää pureksittavaksi päiväksi pariksi.
Viikoksi kahdeksi.
Kuukaudeksi kahdeksi.

Itseasiassa en meinaa päästä perille ollenkaan, 
kun vähän väliä on pysähdyttävä oikein tehoajattelemaan
kirjailijan ilmaan heittämiä aivoituksia. 
Kirjavina poukkoilevia kuin vappupallomyyjän lentoon lähteneet ilmapallot.
Muodostaen ilmassa kauniin ja yllättävän kokonaisuuden.

Regina kirjoittaa sinne rivien taakse.
Ihailtavan taidokkaita kielikuvia 
ja niin loistavaan muotoon puristettuja metaforia.

Yllättävät sanavalinnat 
sekä osuvat kylmänviileät heitot aiheuttavat kroonista hihittelyä.
Kirja rinnan päälle käännettynä heitän jalat kattoon 
ja riemuitsen naisen nokkelan napakkaa näpyttelyä.

Suosittelen.
Lämpimästi.


Varoitus: Tämän Reginan proosa ei ole mitään Reginaa !!!