Pages

Thursday, February 28, 2013

❤❤❤ ARVONTA ❤❤❤


Aurinko piristää mieltä ja päätin että jumantsukka nyt tää villasukka-aika saa päättyä.
Olen elänyt säästöliekillä läpi talven, erityisesti täällä blogimaailmassa.
Tunnen siitä vähän huonoa omaatuntoa. 
Anteeksi.
Jostain ihmeellisestä syystä täällä käy silti päivittäin uskomattoman paljon jengiä.
Siitä puhumattakaan, että olen saanut ihania tunnustuksia ja meilejä, tutuilta ja tuntemattomilta.
Kiitos kaikille teille tuestanne, se kannustaa eteenpäin.
Ja laittaa mulle myös kipinää töppösiin! 
Nyt on mun vuoro antaa jotain teille.
Pitkään olette toivoneet printtejä.
Odottavien aika on ollut pitkä, mutta 
A WILL FINDS A WAY
vai miten se meni...

Työpöydälläni on parhaillaan valmiita printtejä ylläolevasta työstäni nimeltä MAMA.
Painettuna happovapaalle 220g paksulle taidepaperille. Koko A4.
Ne katsovat mua siihen malliin että ovat valmiita matkaamaan uusiin koteihin.
Teille!

Kolme ensimmäistä haluan lahjoittaa teille uskolliset ystävät.
Arpaonni kertokoon kenelle Kusti polkasee!

Osallistua voi lähettämällä kommenttia looraan, 
(anonyymit muistakaa keksiä nimimerkki)
ja kertomalla lempivärinsä ja yökkövärinsä. :)
Saa kertoa ihan mitä muutakin jos siltä tuntuu...
Mähän suorastaan rakastan teidän kommentteja. 

Arvonta suoritetaan 11.3.2013








Friday, February 22, 2013

Lapsille kenkää



Näitä menee muutamat vuodessa.
Kun yhdet menee puhki, ostetaan uudet.
Ja niillä sitten kävellään kesät talvet.
Poikaset ovat siinä vaiheessa, 
että mitään talvisaappaita eivät suostu laittamaan.
Näillä mennään hankea uhmaten.
Yöksi ne täytyy suorastaan ryöstää jaloista patterille kuivumaan.
Isäänsä tulleet.

Hairahduttiin kotimatkalla kenkäkauppaan. 
Nyt niitä varrellisiakin saa kaikissa väreissä ja koossa.
Kyllä on kannattanut kysellä.
Mutta.
Nyt kun niitä ois, poikaset iskivät silmänsä toisiin.
Äitiinsä tulleet.

Poikasten keskustelua:
"Noi on siistit"
"Kato kuin hienosti ne on tehny nää!"
"Kyl ne pienet kiinalaiset lapset on taitavia!"




Wednesday, February 20, 2013

Wanna Bees



Luen tosi vähän uutisia.
Kaikki tähdellinen kantautuu silti korviini.
Kuten esimerkiksi se että Sanna-Raipe putos Putouksesta. 
Ja se että Suomen valtio aikoo pistää koko kansan nälkäkuurille.
Tai sitten koko maailman.

Suomalaiset aikovat jatkaa rypsipelloilla torjunta-aineiden suihkuttamista,
silläkin uhalla että kaikki mehiläiset delaa niihin myrkkyihin.
Siihen sitten muuten loppuu kaikki muukin kasviperäinen ruokatuotanto.
Ja lihakarja. Kun ei ole mehiläisiä pölyttämässä niidenkään ravinnoksi kasvavaa apilaa.

Mehiläisten joukkokuolemat ovat saaneet jopa EU-komission huolestumaan.
Mehiläiskantoja hävittävät torjunta-aineet aiotaan kieltää hätäratkaisuna samantien,
mutta mitä tekee Suomi? Epäröi, puntaroi, harkitsee. Ja vastustaa.

Pidetäänkö suomalaisia uutispimennossa tän asian suhteen,
kun tähän ei reagoida yhtään vahvemmin?
Vai onko syynä kenties se, 
että tässä jumalattomassa uutistulvassa 
ihminen ei vaan enään JAKSA lukea niitä ikäviä uutisia,
vaan poimii sieltä mediasta vain ne suurimmat lööpit.
Tissimisseistä ja Tuureista.
Kirjaimien suurella koollahan ei välttämättä ole mitään tekemistä 
uutisen laajuuden kanssa. 

Noin 7 miljardin ihmisen eloonjääminen.
Pikkujuttu.
Pienellä präntättynä marginaaliin.

Jäin miettimään miten näitä einiinkivoja ja seksikkäitä juttuja
 voisi kiteyttää sekä nopeasti luettavaan että ymmärrettävään muotoon.
Ylhäällä pari ehdotusta.

Nämä eivät tietenkään sisältönsä tylsyyden puolesta yltäisi ikinä lööppitasolle, 
mutta täällä blogistaniassa mä voin laittaa ne kissankokosina ihan vaikka etusivulle.

Tuesday, February 12, 2013

E



Järjestelin laatikoita kun halusin järjestellä elämää.

Arkistojen uumenista löytyi myös tämä.
Näitä julisteita oli markettejen seinissä.
Siinä ollaan koko perhe.
Pipot päässä studiossa.
Ostoskärryssä oli Saludoa.
❤❤❤❤




Thursday, February 7, 2013

Eräpäivänä



Elämä on yhtä eräpäivää.
Taistelua elannosta ja taiteilua toimeentulosta.
Se syö, muttei ruoki.
(Na)naista.

Se, joka sanoo ettei raha tee onnelliseksi,
ei ole koskaan ollut nälkäinen.
Kyllä se pullea rahapussi vaan tuo helkkarin paljon huolettomuutta
ja helpotusta jokapäiväiseen eloon.

Se ei tietenkään tuo itse onnea,
onni saattaa olla mielentila,
mutta tunnen oloni kovin paljon köykäisemmäksi
voidessani toteuttaa itseäni.

Erityisesti silloin kun voin maksaa erääntyneet laskut ennen eräpäivää.
Ja keskittyä ilman solmua vatsassa ja betonia harteilla edes hetkeksi siihen,
mikä saa aikaan onnistumisen tunteita,
siihen mistä olen haaveillut kauan,
siihen missä tunnen olevani vahvimmillani.

Ei tullut erävoittoa. Tälläkään kertaa.
Huhuu, missä olet eräonni?
Olenko väärällä polulla?

Vai olenko sittenkin vain kuvittelija, sen sijaan että luulin olevani kuvittaja?