Pages

Monday, March 25, 2013

Ei omena kauas puusta pudonnut



Melkein neljäkymmentä vuotta sitten syntyi rakkauden hedelmä.
Meitä Juhannuksen taikoja on kuulemma Suomessa aika paljonkin.
Yöttömänä yönä alkunsa saaneita. 

Syntymäpäivänä onnitellaan sankaria,
itse haluan onnitella äitiä ja isää.
Kiittää heitä siitä että tässä sitä nyt ollaan.

Ovat antaneet minulle elämän.
Ruokkineet, suojanneet ja opastaneet.
Pitäneet hellästi ja rakastaneet.
Antaneet eväät.

Sellaiset eväät jotka ovat kokeneet tärkeiksi.
Parhaimmat mitkä voi saada.
Mulla on ihanat vanhemmat.

Piirustus syntyi kuitenkin aikoja sitten kun ajattelin Ufaa.
Isoisää, sillä on hänelläkin ollut pensselinsä pelissä tässä hommassa.
Niinkuin isovanhemmilla yleensä.

Ufa oli komea ja pitkä mies ja puhui vallan vaan ruotsia, 
vaikka oli ihan monen polven stadilainen.
Kolme muuta asiaa jotka tulee mieleen Ufasta ovat vene, vapaus ja piippu.
Neljäs on se, että hänellä oli tapana napata kulhosta omppu,
hieraista sitä tupakkatakkinsa rintaan ja lohkoa se puukolla kakaroille omppuveneiksi.
Sanaakaan sanomatta.
Pienet silmät tiukasti kiinni isoisän vakaissa liikkeissä koko toimituksen ajan.
Kenellekään ei tullut mieleenkään syödä omenaa, 
kun oli kerta karnevaalikeksejäkin,
mutta omppuveneet, ne katosivat pöydältä alta aikayksikön.

Mikä siinä on että omena maistuu aina paremmalta pieninä siivuina?
Vai johtuuko makuelämys siitä että se hetki on ikäänkuin pyhitetty ja arvokas,
niinkuin Ufa osasi sen tehdä?

Niin tekee myös mun isi.
Ja niin teen myös minä.

Ei omena(t) kauas puusta pudonnut.






Monday, March 11, 2013

Tadaa!


Iso kiitos kaikille osallistujille - olette ihania kaikki tyynni.
Kommenttiloora on täynnä upeita ihmisiä ja juttuja,
Nimenomaan te teette tästä kirjoittamisesta ja piirtämisestä sen arvoista.
Toivottavasti jatkossakin pysytte matkassa mukana. 

Tuijariikan tiedusteluihin ja Mirkan toteamukseen:
Kyllä!

Olen printannut näitä yhteensä 10 kappaletta.
Ja niitä voi tilata SHOP:sta!


Onnetar suosi tällä kertaa seuraavia:


Tiinan Kammari


Laittakaa mulle sähköpostiin teidän yhteystiedot jotta kirjekyyhky pääsee matkaan!

:)


Vielä ehtii!



Onnetar pyöräyttää kolme voittajaa tänä iltana klo 24.
Eli vielä ehtii jos tahdot tämän omaksesi!

Peeäs. Jos toi meidän työhuoneen seinä näyttää ruudullasi trendikkäältä homeelta - se on harha. 
En voi sietää sitä sävyä missään muodossa. 
Sen sijaan tuo runsaasti keltaista pigmenttiä sisältävä vihreä on kuin ikuinen lupaus keväästä.
Saa mut aina hyvälle tuulelle.
:) 

Saturday, March 9, 2013

Virkkuko



Yöunet jäivät taas miinukselle kun luin Pakkasta yli puolen yön.
Niin myöhään, että olin varmasti viimeinen joka sammutti valon tästä korttelista.
Herätyksen asensin kuitenkin puoli kasiksi, jotta ehdin edes tukka putkella töihin.
Jostain syystä silmäni räpsähtivät auki jo klo 6.00.
Vaikka kuinka yritin tunkeutua takaisin uneen, ei siitä mitään tullut.
Ajatukset pyörivät jo päivän asioissa.
Kissa oli mielissään.
Hyppeli iloisesti kehräten kintuissa saadessaan aikaista aamupalaa.
Kerrankin.
Join lasin puolukkamehua ja kurkkasin keittiön ikkunasta ulos.
Haa, en ollutkaan ensimmäinen.
Vastapäisen talon yhdessä ikkunassa jo paloi valo.
Tuntui kotoisalta.
Että siellä myös ollaan virkkuja.
Hetken mielijohteesta laitoin kylpyveden valumaan.
Heitin sinne tervalta tuoksuvia kylpysuolahiutaleita joukkoon.
(Kiitti Äiti!)
Nautiskelin kehoa puhdistavaa yrttiteetä lämpimässä kylvyssä.
Kynttilän valossa.
Oikein pitemmän kaavan kautta.
Mietin millon viimeksi oikein olen ollut kylvyssä.
En ikinä ainakaan aamuisin.
Kun säntään vaan äkkiä paikasta toiseen.
Sen sijaan että olisin heittänyt edellisen päivän hynttyyt niskaan,
päätin myös ihan pukeutua. 
Ja katsoa peiliin.
Oikein kunnolla.
Letitin tukan nätisti kahdelle pienelle letille.
Kokeilin jopa eri vaatteita.
Paria paitaa,
viittä kaulakorua 
ja kolmia kenkiä.
Siinä sivussa ihastelin ristreton vahvaa makua.
Milloin viimeksi olisin ehtinyt nauttia aamuisin 
SEKÄ puolukkamehua ETTÄ yrttiteetä JA kahvia?
Harkitsin jopa eväiden tekemistä,
mutta emmä nyt sentään niin hullu oo. Vielä.
Sen sijaan tsekkasin meilit ja lähetin pari.
Ihan luksusta!
Tämmöstäkö se sitten on olla aamuvirkku?
Ettei ole kiire mihinkään?
Vai onko se joku asenneviirus joka muhun nyt on iskenyt.
Huomenna aion kyllä nukkua vähän pitempään.
SUNnuntai on mun viikonloppu.
Saattaa paistaa aurinko.
:)

Wednesday, March 6, 2013

Aamuvirkku


Nuorempana ollessani torilla töissä heräsin aina kukonlaulunaikaan.
Laitoin herätyskellon soimaan, mutta sisäinen kello herätti jo ennen aamunkoittoa.  
Erityisesti kesäaikaan tunsin olevani etuoikeutettu aloittamaan päivän 
yhtäaikaa valtavan suuren leiskuvan punaisen auringon kanssa.
Olimme kahdestaan. 
Vielä unisessa kaupungissa, juuri ennen roska-autojen kolinaa.

En silti ole mikään aamuvirkku, päinvastoin.
Jos siihen vaan on mahdollisuus,
nukun kuin tukki vaikka iltapäivään, 
sillä nautin suunnattomasti myös Suden Hetkestä.
Siitä kun päivän hälinä lakkaa, kaikki meteli ympäriltä katoaa ja
naapuritalojen ikkunoista sammuu valot.
Silloin tunnen olevani taas yksin hereillä tässä maailmassa.
Yhdessä kuun ja tähtien kanssa.
Sinä hetkenä kun on rauhallista ja hiljaista 
syntyvät ne parhaimmat piirustuksetkin, 
enkä malttaisi mennä nukkumaan lainkaan.

Vaikka aamulla pitäisi olla taas virkeänä.
Iltapäivisin, suurinpiirtein juuri tähän aikaan tipahtaisin, jos vaan menisin vaakatasoon.
Mutten mene. 
Vaan keitän tuhdit espressot ja sinnittelen silmät ristissä iltaan, 
jolloin maailma on taas mun. 

Onkohan unirytmit perittyä, opittua vai totuttua?
Voisko musta vielä tulla aamuvirkku?









Tuesday, March 5, 2013

Pesiä


Ensimmäisenä yönä täällä uudessa pesässä tuijottelin ulos ennen unen tuloa
ja ihmettelin että kuka on ripustanut kenkänsä puuhun roikkumaan, 
ihan muutaman metrin päähän ikkunasta. 
Aamulla huomasin että "kenkiä" oli enemmänkin. Muutama sata.
Olinkin ollut nokakkain nukkuvan variksen kanssa. 

Meidän talon edessä on oikea varisten paratiisi, keskellä kaupunkia.
Korkeiden puiden latvoissa asustaa tiivis raakkuva yhteisö läpi vuoden.
Päivisin ne lentelevät omilla teillään, mutta viimeistään illan hämärtyessä
ne palaavat takaisin kotipesiinsä, puiden oksille lepäämään.
Juuri nyt ne näyttävät olevan pesimäpuuhissa.
Äänistä päätellen.

"Muiden lintujen tavoin varistakin on aina pidetty viestintuojana. Varis merkitsee vertauskuvana useimmiten samaa kuin korppi. Se oli yksi saamelaisten tarkkailemia ennelintuja. Tiibetissä varikseen liittyy rikasta symboliikkaa, koska lintua pidettiin jumalten lähettiläänä joka toi heiltä viestejä ihmisille. Varisten tuomat viestit tulkittiin sen mukaan montako lintua oli ilmassa, mihin suuntaan ne lensivät ja miten ne laskeutuivat. Variksilta voitiin kysyä vastausta johonkin asiaan huutamalla kysymys tuuleen, minkä jälkeen kuunneltiin miltä suunnalta variksen ääni kuului. Kaakosta kuuluva ääni merkitsi, että vihollinen oli tulossa. Etelä tarkoitti saapuvaa vierasta, länsi pian saapuvaa suurta tuulta ja lounas odottamatonta voittoa tai hyötyä. Kaikissa tapauksissa aika, suunta, paikka ja linnun äänen laatu olivat tärkeitä tulkinnassa."
( Lähde: Thuleian Tupa )

Tässä mulla onkin sit työsarkaa... ;)