Pages

Tuesday, April 30, 2013

Äiti kuin kaktus


Mitä yhteistä on äidillä ja kaktuksella?

Molemmat kestävät ja pärjäävät urheasti vaativissakin olosuhteissa.
Kaktus symbolisoi äidin ehdotonta rakkautta.
Äidillisen suojaavia ominaisuuksia löytyy myös kaktuksen piikikkään kuoren alta.
Kasvista uutettu mehu ja hedelmäliha sisältävät arvokkaita lääkeaineita,
 joilla intiaanit ovat parantaneet haavoja ja ruoansulatuskanavan tulehduksia jo ikiajat.

Asiasta kukkaruukkuun:

Hirmukiitokset kaikille MAMAn tilaajille,
viimeisin erä lähti Kustin mukaan tänään...hihkaiskaa kun tulee perille!

Uunista on tulossa lisää printtejä...

Äitienpäiväksi sulle, äidille, anopille, varamamalle tai muuten vaan äidilliselle.
Vaikka se ois sitte naapurin Pena. ;) 
Loistolahja, helppohoitoinen kuin mikä.
Tätä KAKTUSta kun ei saa nujerrettua sitten millään.

Uudet tilaukset ehtivät vielä!















Friday, April 19, 2013

Terve!



Aihe josta piti kirjoittaa aikapäiviä sitten.
Hienoa että se on päässyt jo valtakunnan luetuimman sanomalehden sivuille.

Onni on lääkäri, joka voisi vain rutiininomaisesti määrätä nappeja naamariin, 
mutta sen sijaan kyseleekin kuulumisia, 
kuuntelee ja hahmottaa ihmisen kokonaisvointia 
siellä oireiden takana.

Sairaudet ovat arvokkaita vihjeitä ja kropan hätähuutoja,
kuoren alla piilottelevia ja tukahdutettuja tunnelukkojen viestejä siitä
 mikä siellä ihmisen sisäpuolella mättää.
Kun sydän sanoo toista mitä järki toteuttaa.

Olemmehan kaikki psykofyysisiä kokonaisuuksia, 
ei kipuja ja kremppoja voi noin vain ulkoistaa erillisiksi osioiksi 
ja parantaa nappaamalla nappia huuleen. 

Kun iskee migreeni, niin toki särkylääke saattaa jeesata poistamalla kipua hetkellisesti, 
muttei se poista sitä syytä mistä se migreeni johtuu...
Lääkkeen ottaminen on vähän niinkuin lakaisisi roskat maton alle piiloon.
Väliaikaista, sillä jonain päivänä ne sieltä tupsahtavat taas esille.
Sama juttu muuten tunteiden kanssa.
Ja käsittelemättömät tunteet ja asiat, ne vasta aiheuttavatkin niitä kremppoja.

Ensimmäisellä kerralla homeopaattisen lääkärin vastaanotolla ihmettelin 
sekä esitettyjen kysymyksien määrää  
että erityisesti sitä lääkärin pyhittämää pitkää aikaa potilaalleen. 
Eniten yllätyin lääkärin asenteesta, 
sillä olin tottunut siihen että lääkäriin mentäessä kuluu paljon aikaa, 
mutta lähinnä siellä odotushuoneen puolella.
Vastaanotolle päästäessä sitten esitetään se joku YKSI eniten vaivaava ja mahdollisimman nopeasti, 
sillä odotushuone on pullollaan vuoroaan odottavia sairaita.

Siinä käytiinkin sitten läpi koko elämä. 
Lääkärin kynä sauhusi kirjatessa ylös sairastetut taudit, loukkaantumiset ja traumat, 
kuin myös ajankohtaiset lempivärit, kirjamaku, musiikkimieltymykset
 ja jopa silloisen ruokatoptenin oliivien värisävy! 
 Tällä tohtorilla ei ollut kiire minnekään ja hänen katseessa ei ollut tuomitsemista, 
sitä mitä olin aiemmin lukenut useiden lääkäreiden silmistä.
Vaan nimenomaan aitoa kiinnostusta. 
 Hänhän on täällä auttamassa ja oikean väylän löytämiseksi hänen täytyy kartoittaa maasto. Kokonaisvaltaisesti.

Reseptistä löytyy homeopaattisia rohtoja, eteerisiä öljyjä, Bachin kukkatippoja ja fytoterapiauutteita.
Pelkästään näitä usein kritisoituja luontaisen lääkinnän troppeja,
luonnosta uutettuja aineita, joilla ihmiskunta on parannellut itseään jo maailman sivu.
Silloin tällöin tohtori on määrännyt myös filosofispitoista kirjallisuutta.
Ja ehkä osteopatiaa tai akupunktiota.

Näillä on parantunut meidän perheen isot ja pienet pipit jo reilut kymmenen vuotta.
Ja niin parantuu jatkossakin.
Vaikka niitä lääkäriin asti vieviä on ollut vaan ani harvoin juuri nämä kymmenen vuotta.

Luonto parantaa luonnon.