Pages

Tuesday, May 28, 2013

Mitä olisi...



Lonkero ilman giniä?
Pizza ilman mozzarellaa?
Karamelli ilman sokeria?
Kahvi ilman kofeiinia?
Orkidea ilman kukkaa?
Takka ilman tulta?
Sauna ilman kiuasta?
Vene ilman airoja?
Hajuvesi ilman tuoksua?
Pyörä ilman renkaita?
Omenapuu ilman omppuja?
Mansikka ilman makua?
Perhonen ilman siipiä?
Meri ilman suolaa?
Järvi ilman vettä?
Vuodenajat ilman kevättä?
Kesä ilman aurinkoa?
Komedia ilman naurua?

Divina comedian mukaan kesä tai edes se kevät 
tule tänne Helvetiaan tänä vuonna lainkaan.
Viikonloppuna satoi lunta ja jäisiä rakeita. 
Jungfraussa oli -16°C astetta pakkasta.
Kylmää sadetta tullut niskaan nyt tasaseen tahtiin 3kk putkeen.

Huumori on hukassa. 
Huomaan ihmisten, itsenikin 
ärsyyntyvän mitä pienimmistä asioista.
Kävelin kaupan kylmälaarin ohi 
ja peruutin tarkistaakseni etten nähnyt harhoja.

KANAsushia?!?
Siis sushia ilman merenelävää?
Leväperäistä.
Mun elämä on nyt järkkynyt.

Ottaisin pitkän ginin. 
Jos saisin.
Lonkeron ihan lonkerona. 



Friday, May 24, 2013

Kaksoiselämää



Plarasin kaverin käskystä eilen töitä läpi ja hän tarttui tähän kuvaan.
Sain noottia kun en ole tätä täällä blogissa koskaan julkaissut,
joten olkoon menneeksi. 
On osa yhdestä useammasta työstä koostuvasta sarjasta, 
jota olen työstänyt viimeisen vuoden aikana.

Olen pitänyt täällä blogissa jonkinlaista "rajaa" juttujen kanssa joita julkaisen, 
koska tämä on enemmänkin alter egoni hyvin epävirallinen päiväkirja.
Ajatuksia ja luonnoksia Nanaisen elämästä.
Ja oikeastaan vain pintaraapaisu siitä mitä kaikkea ihan oikeassa elämässä touhuan.
Koska privaatti minä, Nana on sitten asia erikseen... ;)
Vaikka molemmat ovat kuitenkin yhtä.

Nutukkaat sopivat päivän teemaan kuin nakutettu,
varpaat jäässä tätä tässä naputtelen.
Meillä on täällä pakkasta ja pisarat ovat muuttuneet lumihiutaleiksi.
Toivottavasti tomaatintaimet eivät palellu.
Terassin yrtit kyllä rehottaa vihreinä.
Rinkelblummatkin puskee vauhdilla.
Sitkeetä porukkaa.
Niitä ei jääkausi näytä jähmettävän.
Huomenna pakko kaivaa omat eskimobuutsit takaisin jalkaan.

Enkä yhtään kaipaa meidän seikkailuvuosia tuolla ylhäällä vuoristossa.
Olen järjestelmällisesti feidannut joka ikisen mahdollisuuden kivuta takaisin sinne 
lähes ikuisen lumirajan yläpuolelle. 
Liika on liikaa.
Lumidoussit on eletty.
Voisin ihan hyvin elellä paikassa jossa vallitsee ikuinen kesä.
Hillua pikkupikkupikineissä läpi vuoden ja syödä arbuuseja.

Täälläkin yleensä toukokuussa.
Yksi niistä ihanista asioista miksi täällä on hyvä asua.
Vaikka  onkin ikuisesti Suomessa.










Tuesday, May 21, 2013

Ois ny ees Korona



Arvoitus: 
Vuoden käytetyimmät kengät?
No kumpparit!

Kaipaan myös sadetakkia.
Sitä vanhaa keltaista Rukan reuhkaa ja syydvestillekin olisi käyttöä.
Ihan jokaikinen päivä.

Lapsuuden kesistä saaressa muistan jäiden sulamisen,
auringon ja perhoset,
mutta myös ne sateiset päivät.
Kun pelattiin päivät pitkät jauhopintaista Koronaa 
sateen ropistessa heiveröisiin ikkunalaseihin
ja iltaisin kokoonnuttiin ainoan valonlähteen,
isin virittämän öljylampun ympärille pelaamaan korttia.
Kuten kaikki yökkösetkin.
Elettiin sään armoilla.
Muttei se haitannut ollenkaan.
Se oli enemmänkin jännittävää.
Varsin patentti syy jäädä hirsiseinien sisälle pötköttelemään 
ja lukemaan ullakolta löytyneitä hiirenkikkareisia Kalle Ankoja.

Missä vaiheessa mua on alkanut ottaa pannuun sade?

Siinäkö vaiheessa kun en voi vaan jäädä vällyjen väliin lämpöön ja kääntää kylkeä?
Vai siinä vaiheessa kun huomasin että kypsähköjä sadetanssijoita katsotaan kieroon?
Onko musta tullut sittenkin tylsä aikuinen?

Täysin naurettavaahan tää on rutista jostain näinkin pienestä,
sata päivää sadetta, hyttysen kusema elämästä.

Mut ois ny ees se Korona!



Monday, May 6, 2013

SÄÄ-TÄÄ



Epäilen asustavani sittenkin sademetsässä.
Esteri on antanut reilummalla kädellä alleen jo kohta neljä viikkoa putkeen.
Sää näyttää olevan suorassa korrelaatiossa ihmisten ilmeisiin. 
Suklaatilaisilla alkaa olemaan naamat sen verta nyperöllä,
että kyllä se kevätleidi sais jo tulla ja vikkelästi.

Tsirppupariskunta on rakentanut jo pesän terassille
ja heidän kuherteluaan sade ei näytä häiritsevän tippaakaan.
Iloista viserrystä räystään alta.

Ollaanko me ihmiset ihan pilalle lellittyjä 
kun haluttais jo säätäkin kontrolloida?
Luin monia vuosia takaperin perinteisten suurvaltojen sääkokeiluista.
Aika spuukia että sekin on jossain määrin mahdollista. 

Ajatella että ois oma SÄÄdin siihenkin.
Tää Sää.
Vois vähän säätää.
Poutaa. 

Mä säädän vaan volyymia kovemmalla.
Kuuntelen pisaroita.
Uudestaan ja uudestaan.