Pages

Wednesday, November 20, 2013

Äiti perkele mis oot?



Lukioaikojen vekkihameinen äidinkielenopettaja takoi aikoinaan kalloihimme, 
että arvokkain perintö jonka voimme lapsillemme antaa on suomen kieli.
En ollut ehkä kuivakkaan opettajan lempilapsi,
vaikka hänen hämmästyksekseen (tai harmiksi) laudaatturit lurittelinkin,
mutta fiksua neuvoa olen noudattanut kuuliaisesti parhaani mukaan.

Olen puhunut lapsille vain ja ainoastaan suomea alusta asti.
Suomi on heidän äidinkieli, 
vaikka sosiaalisen ympäristön 
ja suvun puolesta arjessamme vuorottelee kolme kieltä.
Koulun myötä ranskasta on luonnollisesti tullut heille ykköskieli,
kaksistaan he puhuvat ranskaa
mutta kieli vaihtuu lennosta kun sanat ovat minulle. 

Eilen matkalla kauppaan jäin suustani kiinni
ja poikanen joutui odottelemaan marketin kulmilla himpun liian pitkään.
Puhelin piippasi tekstiviestin.
Meinasin pakahtua vaikka äästä puuttui pisteet:

"Aitii perkele mis oot"