Pages

Monday, March 3, 2014

Kirjontaa



Postilaatikkoon on tipahtanut ihania kirjoituksia.
Pakkohan mun oli tulla tännekin ilmoittelemaan että hengissä ollaan.
Ja kaikki hyvin. 
Elämä kovin kirjavaa ja värikästä juuri nyt.
Monta lankaa kirjonnassa yhtä aikaa.
Punasesta langasta en tiedä,
kait se siellä jossain taustalla kuitenkin on.

Luulin eläväni niitä kuuluisia ruuhkavuosia jo kauan sitten,
mutta menneet vuodet ovatkin olleet vasta pientä alkusoittoa.
Riittämättömyys on päivän sana.
Eikä tähän nyt näytä mitkään filosooffiset viisaudetkaan tuovan erätaukoja.
Ehkä se on vaan hyväksyttävä näin.
Sopeuduttava alati kiihtyvään rytmiin.
Hyväksyttävä ajan rajallisuus.
Ja omat rajansa.
Elää hetkessä sen kummempia miettimättä.
Venyä kuminauhana tilanteesta toiseen.
Polkea vain täysillä eteenpäin.
Taakse katsomatta.

Silti olen utelias.
Onko se ajan henki?
Mistä ihmeestä TE repäsette kaiken ajan kaikelle?