Pages

Friday, August 15, 2014

Keräilijä



Keräilijä.
Jollei se ole tipahtanut postiluukusta,
sen saa hakemalla lähikaupasta.

Omaloman viimeinen päivä.
Ulkona sataa. Yllätys.

Yhtenä harvoista rantsuretkistä oli pysähdyttävä tienposkeen.
Asfaltilla Suklaatehtaan edessä lepäsi kaunis,
mutta kovin väsyneen oloinen sudenkorento.

Asetin sen hellästi pyöränkoriin.
Jotta huilattuaan pääsisi vielä lentoon.
Siihen pyykkipojalla kiinnitetyn sulan viereen.
Jonkun sortin silkkiuikkusen pyrstöstä.
Upeat värit.
Samoja sävyjä kuin sudenkorennon siivissä.
Turkoosia ja smaragdia samettisen tummalla pohjalla.
Sulan kalastin eräänä myrskyisenä päivänä aallokoista.
Järvi oli taas muuttunut mereksi.
Sieraimet täyttyi suolan tuoksulla.
Ehkä se oli vain harhaa.

Olen keräilijä.
Tänä kesänä olen kerännyt materian sijasta muistoja.
Joskus se on yksi ja sama asia.

Thursday, August 14, 2014

Vihreä kasvu



Juhlissa japanilainen ystävä totes että sade on siunaus.
Hedelmällisyyttä ja vaurautta näköpiirissä siis.
Pirskeistä alkanut sade onkin jatkunut joka helkkarin päivä.
Jumaliste että on kosteaa ja kylmä. 
Kesämekot jäivät käyttämättä,
sensijaan heinäkuussa on kietouduttu talvimaihariin ja kääriydytty villaan.
Muutamia ukkosten välissä suoritettuja salamannopeita rantsupyrähdyksiä lukuunottamatta
kesä täällä Suklaatialassa on ollut sään kannalta surkea. 

Jos jotain positiivista tästä keksii niin monet kasvit taitaa tykätä. 
Sisällä ja ulkona.
Puutarhassa on erittäin vihreää ja vehreää.
Ja Suomessa uutisoidut tappajaetanat voivat erittäin paksusti.

Arkistoista löysin tällasen vanhan piirustuksen.
On kuin vihreää perhepotrettia katselisi.
Rekvisiitan perusteella se on luultavasti meidän edellisestä kodista.
Osa ruukuista on vaihtunut ja uusia viherystäviäkin näköjään ilmaantunut.
Jokaisen kyllä tunnistan, vaikka moni on muuttunut.

Peikonlehti sittemmin muhkeentunut ja kasvattanut piiiitkät ilmajuuret.
Kas vehkapalmu joka joskus näköjään on kasvanut suhtsuorasti ylöspäin, 
Jo aika iso banaanipuu,
joten tässä oltiin ihan varmasti jo muutettu siihen ekskotiin.

Viherpeukalomummun tyylillä banaanipuun multaan nakatut sitruunan ja greipin siemenet,
jotka eksekskodissa ottivat ihmeellisesti itääkseen, jo omissa ruukuissaan. 
Silmäterät nykyisin hitaasta kasvusta huolimatta puolimetrisiä.
Kortteliroskiksesta dyykattu jättialoe vieläkin jättiläisempi
 ja pikkuruinen siemenestä kasvatettu aloen poikanen peikonlehden juurella, 
ei enää ole.
Kissa pisteli sen poskeensa.
Ei tuu ainakaan mahahaavaa. 
Kissalle.

Kaikki muuttuu ja kaikki kasvaa.
Ehkä me vaan tarvitaan jotain vihreää extraenergiaa juuri nyt.
Sydänchakraan.
Kasvuun.