Pages

Tuesday, September 30, 2014

Kotialttari



Työhuoneen alttari.
Ilta-auringon kullankellertävässä valossa.

Vaikka mä just päätin että nyt kyllä tulee fengshui.
Ilman tilpehöörejä.
Oikein siivosin ja järjestin.

Jostain syystä tällasia pikkupyhättöjä vaan aina rakentuu
ja vähän joka huoneeseen.

Asetelmat kyllä muuttuu,
mutta kamat on samat.
Vuodesta toiseen.
Kodista toiseen.

Jokaisella on jokin merkitys.
Joutsenella siivet avoinna.
Selkeesti lentoon lähdössä.

Muutama varasulka jemmassa uusia nuolia varten.

Niitä tarvitaan kun kuljetaan polkuja joita ei vielä eilen ollut.





Saturday, September 27, 2014

Kampela ja minä



Kukaan ei varmaan huomannut tätä postausbulimiaa, eihän?
Blogikohmaa on kestänyt niin kauan,
 että miljoona kivaa juttua on jäänyt rästiin.
Täällä kynttilänvalossa on helpompi ajatella.
Keskittyä olennaiseen.
Mukavaan.

Heinäkuisen sadetanssin aikana eräs kaveri yllätti.
Kyyneleistä ei meinannut tulla loppua
löytäessäni pienen samettisen pussukan sisältä tämän hopeisen kampelan.

Näin henkilökohtaista lahjaa en muista millon olisin saanut.
Kaveri, korumuotoilija ammatiltaan, oli uiskennellut täällä blogissa
ja päätynyt etusivun kampelaan.

Rakkaudella hopeasta työstetty koru iski suoraan sydämeen.
Ei hän voinut tietää kuinka vahva symbolinen arvo
juuri tällä piirtämälläni kampelalla mulle on.

Kampela on sama jota pienenä kumpparit jalassa ihmettelin 
myrskyävän meren kalliolla Upinniemessä.

Oltiin juuri noustu veneestä,
alkoi jo olla hämärää.
Kaikilla kirkuvankeltaiset sadevarusteet,
 syydvestejä myöten.
Aikuisilla oli hauskaa,
sateesta huolimatta.
Taisi olla syksy.

Muisto on tallentunut valokuvan kaltaisena muistiin.
En silti vieläkään tiedä miten kampela oli päätynyt suolavedestä täyttyneeseen kallionkoloon.
Oliko joku saanut sen narrattua vai oliko se lentänyt aallokkojen mukana.

Eikä sillä oikeastaan ole väliä.






Friday, September 26, 2014

Sävyisä



Sähköpimento jatkuu.
Tänään illallistettiin pienten fondyypolttimoiden avulla lämmintä ruokaa.
Aika sähköinen päivä takana, 
Mutta päällimmäinen fiilis on kiitollisuus.
Mä taidan alkaa tykkäämään tästä.
Eräilystä kotosalla.
Huomaa kuinka riippuvainen sitä on kanalisoidusta energiasta.
Perustoimintojen ei pitäis olla riippuvaisia sähköstä.
Vaikkei hella toimi ni onneks on lämmintä vettä.
Suihkussakin on kiva käydä kynttilänvalossa.
Mutta onneks on myös kikkakolmonen.
Sellanen että saadaan sähköä just sen verran että voin tehdä koneella duunia.
Haen juuri sopivia sävyjä erääseen ihanaan kuvitusprojektiin.
Siitä kuulette taatusti nimenomaan siellä Suomessa ensi keväänä.
Joskus tai aika usein inspis löytyy arjesta.
Tällä kertaa rahkakiposta.

Thursday, September 25, 2014

Tunnelma katossa



Tänään illallistettiin teiköveitä hämyisissä tunnelmissa kynttilänvalossa.
Oikea juhlaillallinen, koska sähköt meni ykskaks poikki.
Eikä tää nyt johdu mistään romanttisesta, 
ohimenevästä syysmyrskystä.
Lasku on jäänyt maksamatta.
Hautautunut jonnekin paksun pinon alimmaiseksi.
Tällä kertaa se oli sähkö.
Viimeksi se oli puhelin.
Vaihtelu virkistää.

Tämmöstä tää on.
Paljon kadehdittu taiteilijan elämä.
Täällä Sveitsin lintukodossa.
Oikeassa veroparatiisissa,
kaikki eivät kääri miljoonia
ja hilloa kultaharkkoja patjan alla.

Ai miten sitten näpyttelen tätä tässä ja nyt ilman sähköä?
Kun on luova,
niin sitä osaa luovia kaikilla saroilla.
Fortune cookien viesti on totta.
Hiukka lisää meidän elämästä kertoo tämä suomalainen lehti...
Juttu on jo pari vuotta vanha,
mutta jotkut asiat eivät näköjään muutu. ;)


Tuesday, September 23, 2014

Taloudenhoitaja



Meillä siirryttiin tänään markkinatalouteen.
Nuorempi lupasi ryhtyä taloudenhoitajaksi.
Korvausta vastaan tiätty.

Jossain vaiheessa,
luultavasti juuri lasten kasvaessa teini-ikäisiksi
lähestulkoon kaikki periaatteet voi heittää romukoppaan.

Nyt eletään tilanne kerrallaan.
Kaikki aistit tarkkana.
Tää on äksön(vai äksyn?)filmiä.
Muuttuvia tekijöitä on paljon.
Kaikki.

Ja hei, mikäs siinä kun poikanen vetää intopinkeenä kumihanskat käteen 
ja kysyy SAANKO mä NYT pestä sen vessan?
Yläkerranki?

Sitä ennen sama heppu kävi roudaamassa paperit kierrätykseen
ja Petpullot keräykseen. (Se se vasta sirkus onkin, siitä kerron joskus. Ehkä.),
 tyhjensi ja täytti astianpesukoneen
ja olisi jo hyökännyt viikkaamaan puhtaita pyykkejä naruilta,
jollen olisi itse jo ehtinyt.
Ja kyllähän tässä nyt ehtii.
Vaikka mitä.
Esimerkiksi tekemään duunia.

Ehdotin 50 centimeä per keikka.
Poikanen heitti kovat piippuun 
ja neuvotteli keikkapalkan frangiksi.
Toiletin puunaamisesta lupasin triplat.
Likasentyönlisää.

Ai että miksi mustikassa?
Noh kun se juuri ilmestyi Nuorten Luonnossa.
(Siinä on kaikkea muutakin superfuudista sun muusta, kantsuu lukea!)
Ja siksi että jopoilin aamulla torin kautta 
ja ihmettelen edelleen miksei siellä kukaan myy mustikoita
(niitä ämerikkäläisiä pensasmustikoita ei lasketa),
vaikka niitä ovat kuulemma alppinotkot väärällään.
Itse en lähde niitä kyllä hamuamaan.
Mun kohdalta vuoristoirmailut on passé.
Eli en varmaankaan niitä ansaitsekaan.
Onneks niitä löytyy marketin pakkaslaarista.
Tulevat jostain pohjosesta.

En oo pitkään aikaan pyörittänyt täällä yhtään levyä.
Tänään soikoon 




Friday, September 19, 2014

Let there be light


I got this in my mail.
A really nice unknown person from Finland had seen my Valaista-strip 
which inspired him to try to translate it in english.
So there you go, 
he brought some light to explain my work to you.

Often I have been asked to write in english or in french.
Why not, but it would never ever be the same.
Finnish as any other language is a state of mind,
which means that a kind of clinical translating wouldn't tell you a lot.
You could not read ALL the story.
How frustrating would it be?!
Some things can't be translated.
And some shouldn't.

In finnish there are so many playful words and amazing adjectives 
that just can't be translated in another language. 
The rhythm and the elasticity of the words is a world a part.
In finnish you can even invent completely new words 
that can be understood right away. 
Isn't that cool? 
Yes it is! :)

I love my mother tongue.
It is also one of my sources of inspiration. 
Always has been.

We are just 5 millions native speakers.
A heavy reason to cherish our heritage.
It is also the key to understand our culture and our way to be.

And whales.
I love those mammals too. 
There are no whales in Finland.
Anymore.
But there use to be.
Some hundred years ago.

This strip I was drawing in May.
In August I read in the newspaper 
that there was a humpback whale found in the south coast of Helsinki!
Happy coincidence!
Or maybe my third eye was working more than well…

It's pretty weird to write here in english. 
It won't become an habit, I swear.
Or maybe yes, 
if there is someone crazy enough to do some brain gym for me. 
(In case, let me know!)
In the meantime use the google translate… ;D 
Or don't, it's better just look at the pictures.


In the beginning there was nothing. God said, "Let there be light!" and there was light.
There was still nothing, but you could see it a whole lot better. 
                                                                                                              Ellen DeGeneres