Pages

Friday, November 21, 2014

Pienenpieni tuotantoprosessi



Aika sumuseltahan se näköjään näyttää tässä ruudulla,
mutta livenä oon huipputyytis painotuoreeseen flaijeriin.

Ohjenuoraani (tai jankutustani :)) kuunneltiin.
Paperin valinta on kaiken aa ja oo.
Paksu mattapaperi on nappi tähän kutsuun.

Monesti kun siinä käy juuri toistepäin.
Erityisesti silloin kun ei itse ole mukana printtivaiheessa.
Valitsemassa sopivaa paperia ja
tarkastamassa värien tulostumista eri pintoihin.

Sellaista se vaan usein on,
kun pihtaillaan budjeteissa ja hutiloidaan halvimman kautta.
Kun asiaan vihkiytymättömät leikkivät ammatilaisia.

Kutsun niitä keissejä rystylyönneiksi ilman saattoa.

Kunpa voisi aina olla mukana projekteissa alusta loppuun asti.
Ja kaikista vaiheista maksettaisiin vielä palkkaakin.
Parasta tietty olisi ihan oma assari jolle voisi delegoida kaiken tämmösen
"tuotannonseurannan"! :D

Viikko aikaa alkaa tuottamaan sitä sisältöä mitä kutsu lupailee…
Samaan syssyyn yksi kansi ja kolme sarjis dedistä, skanditapahtuman suunnittelu.

Huomenna otan kyllä relaa kun miehen levyjulkkarit
vaikka lupauduinkin sielläkin jo baaritiskin taakse.
Tiskirätti olalle ja hommiin!



Friday, November 7, 2014

Paineita kattilassa



Huoh mikä päivä.
Ihana tulla takaisin lämpimään kotiin.

En koskaan uskonut sekaantuvani sveitsiläiseen politiikkaan,
mutta nyt on tosi kyseessä.

Joskus kyllä kadehdin kotileijonan elämää.
Voi kun voisinkin vain jäädä sohvalle pötköttelemään.
Kattia kanssa.

Ilta siis hurahti kunnanvaltuustossa,
värikäs istunto päättyi sen verran irvokkaaseen äänestystulokseen
että meidän asukkaiden täytyy kääriä hihat tosi rivakasti ja ihan olkapäitä myöten
jos aiomme edes yrittää suojella kotiamme ja pääasiassa palan kaupungin historiaa.
Muuten tulevat bulldouserit ja meille käy samoin kun Barbapapoille.

Voi olla että niin käy joka tapauksessa,
mutta pakko se on ainakin yrittää.

Ulkolaisenahan en voi äänestää kanttoonin asioista,
mutta kunnallispolitiikassa aion kerrankin ottaa kaiken ilon irti
tästä ns. suorasta demokratiasta.

Huomenna muodostetaan komitea,
joka koostuu ironista kyllä, pääasiassa mamuista.
Meistä maahanmuuttajista.
Kakkosluokan kansalaisista.
Jos sveitsiläiset konservatiivit eivät itse ymmärrä puolustaa tonttejaan,
niin jonkunhan se on tehtävä.
Suomalaisilla, hollantilaisilla, belgialaisilla, 
italialaisilla sisilialaisilla ;)
ja unkarilaisilla on geeniperintönä taisteluhenkeä.

Eivät siellä kunnassa vielä tiedä kenen soppaan lusikkansa törkkäsivät...


Thursday, November 6, 2014

Kaapista ulos



Tuntuu aina yhtä alastomalta julkaista kotikuvia.
Vähän kuin kutsuis tuntemattomia ihmisiä sisään.
Tässä tapauksessa vielä makkariin. 
Vähintään yhtä oudolta tuntuu napsia kuvia omista duuneista.

En siis todellakaan dokumentoi tekemisiäni,
ja usein harmittaakin ettei tietyistä projekteista olekaan konkreettista näyttöä.
On vain haalistuvat muistot.
Kuten silloin kun rakensin lamppuja tämän herran konserttiin,
Montreux'n jazzfestareille.

Horisontissa kaksi näyttelyä 
ja tällä kertaa piti koostaa oikein kuvallinen lehdistötiedote 
itsestä (hui!) ja omista töistä (kääk!).
Ei yhtään mun heiniä.
Inhoan itseni markkinoimista.
Ollapa oma agentti,
jotta voisin vaan piirustella ja kuvitella.
 Keskittyä siihen olennaiseen.
(kaikki agenttihalukkaat siellä ruutujen takana 
laittaa sitten vaan savumerkkejä jos pesti kiinnostaa!)

Saatan tehdä kuoseja, logoja, pakkauksia, julisteita, 
etikettejä, tarroja, mainoksia, kortteja, 
kirjanmerkkejä, käyntikortteja, kasseja mitävaan
suunnitella yrityksen visuaalista ilmettä vaikka aasta ööhön, 
sun muita mutta aina MUILLE, 
mutta tämä suutarin lapsi tepastelee itse ihan paljasjalkaisena, hah!

Nyt siihen tais tulla muutos!

On se vaan siedettävä omien kuvien katsomista.
Teen sisukkaasti hommia sen eteen että sallin itseni ripustaa töitäni 
ja vieläpä oman kodin seinille.

Itseasiassa se on ihan terapeuttista.
Vähän kuin tulisi kaapista ulos! :D





Tuesday, November 4, 2014

Ei pelkkää kuvittelua




Työhuoneen seinät on tapetoitu luonnoksilla,
lattia lainehtii paperisilppua
ja paperiroskiskin näyttää pursuilevan.


Tätä olen joutunut panttaamaan tiedä kuinka kauan.
Niinku mitäh?
No että olen täällä ihan hissunkissunhiirenhiljaa kuvitellut
erästä siellä Suomessa kevään korvilla ilmestyvää kirjaa!

Kirjan nimi on virallistettu.
Koveri vahvistettu.
Viiden pisteen vinkin löydätte
tähtiä kantavan kustantamon tuoreesta kataloogista...
Kuka löytää?!