Pages

Saturday, December 13, 2014

Lusia



Luin amerikkalaisesta vankilasta,
jossa vankien pakollisiin päivärutiineihin kuului kundaliinijooga.
Tuo tuhatvuotinen joogamuoto jonka Yogi Bhajan toi vuonna 69 Woodstockiin.
Kyseinen vankila näki kundaliinissa potentiaalin,
tarjoamalla vangeille mahdollisuuden kehittää itseänsä,
muuttua ja päästää irti menneisyyden kahleista ja rötöskierteistä.

Jotkut lusii kaltereiden takana,
jotkut lusii omassa elämässään.
Onko sillä loppujen lopuksi paljonkaan eroa?

Tietoisuuden kehittäminen,
ihmisen hyvinvointi kehon ja mielen yhteyden löytämisen kautta
voisi tai oikeastaan kuuluisi olla osa jokaisen ihmisen päivähygieniaa.
Eräänlainen energiasuihku joka valmistaa meitä päivän koitoksiin
tässä yhä nopeammin eteenpäin pyörivässä maailmassa.
Ajatella jos se kuuluisi olennaisena osana myös tarha-, koulu- ja työpäivään?!

Kundaliini ja jooga ylipäätään yhdistetään usein jonkinasteiseen
hippeilyyn, henkiseen hörhöilyyn ja viherpiipertämiseen.
Miten inhoankin noita kärjistettyjä leimauksia,
erityisesti asiaan vihkiytymättömien suusta.

Eikö hengittäminen ja läsnäolo
joogan avulla tai ilman
ole perusta jokaisen ihmisen hyvinvoinnille?

Hengitän eli olen.
Henki ja hetki,
hassua miten pieni ero niissä on.

Valoisaa Pyhän Lucian päivää kaikille,
erityisesti yhdelle Lusijalle kaltereiden taakse,
jota en ole nähnyt pariinkymmeneen vuoteen!




Wednesday, December 10, 2014

Tweet



Tänään on sellainen päivä että olen vain haahuillut ympäri kotia.

Viime päivät, yöt, viikot, kuukaudet, kenties koko vuosi ja ehkä edellinenkin
ovat olleet sellasta rumbaa että on ihan luksusta vain kotoilla.
Mukavimmassa oloasussa vilttiin kietoutuneena.

Miettiä viime päivien kulkua ja nauttia kotiin laskeutuneesta hiljaisuudesta.
Istuskella talvipuutarhassa ihmettelemässä kasvun voimaa.
Ilahtua huomatessani etten sittenkään onnistunut nujertamaan siemenestä
kasvattamaani sitruunapuunversoa. 
Turha luulo - kuihtuneiden lehtien alta versoaa uutta vihreää!

Istuskelttin loppuviikosta tanskalaisen ystävän kanssa tällä samalla sohvalla.
Siirreltiin kukkaruukkuja ja suunniteltiin viikonloppuna järjestettävää häppeninkiä.
Yks kaks ikkunan takana puutarhassa kujeili peukaloinen.
Lauluääni oli tuttu, mutta ekaa kertaa näin mistä moinen liverrys on lähtösin.
Kultakurkulla on kokoonsa nähden varsin mahtava ja kantava nuottirepertuaari.
Sitten niitä oli jo kaksi. Duu'ona.
Pyrstöjen iloinen vispaus sinne tänne sai hymyilemään.
Niillä taitaakin olla pesä puutarhassa.

Analysoitiin peukaloisen tuomaa viestiä,
jonka muutama päivä myöhemmin totesimme silmät tuikkien toteutuneen!
Luonto on ihmeellinen.
Luonnosta löytyy vastauksia,
kunhan niin haluaa.

Laulatko itse elämäsi omaa laulua?
Miten se sanotuspuoli, omaa vai lainattua?
Määräätkö itse tahdin?

Peukaloiset ovat ehkä pikkuriikkisiä olentoja, 
mutta opettavat kovin suuria asioita.









Monday, December 1, 2014

Chic!



Sunnuntain Slow time IV chez C'est du beau meni mainiosti.
Upeassa seurassa.
Kauppa kävi kuin siimaa.
Kuvan lahjapakettikortit myytiin loppuun.
Ajattelin printata niitä lisää,
vastahan me ollaan joulukuun eka
ja tontut vasta käynnistämässä salaisia puuhiaan.

Ekolookisuuden nimissä lämmitettäköön suuri printtimasiina ainoastaan kerran,
joten piip piip piip kaikki tontut siellä missä sitten lienettekin.
Viestiä postilaatikkoon jos just nää vielä uupuu pakkaustarvikkeista.
Postitan loppuviikosta,
että ehtii myös sinne missä pippuri kasvaa.
Tää tonttu on niin joulufiilingeissä,
10 eetä per setti ihan minne kolkkaan tahansa.